Oli(ko) kesä

Haalea, sateinen kesä kääntyy syksyyn enkä yhden yhtä blogitekstiä saanut tehtyä. Hyviä (teko)syitä on toki lukuisia, mutta en raaski niitä ahkerammille kirjoittajille paljastaa, jotteivät hekin erehdy hellittämään tahtia... Kylmän yön edellä peittelin jo tomaatit ja nostin ruukussa kasvavan banaanin sisälle yöksi. Toivottavasti lämpimiä päiviä tulee vielä, sillä niin paljon kukkia on yhä kukkimatta ja satoa kypsymättä.

Kesän kuvat on tallessa erinäisillä laitteilla. Ehkä saan niistä syksyn edetessä talletettua muistoja tänne. Eilen otin hätäpäissäni muutaman kuvan.

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Viinikärhö talvehti hyvin, ja ehti nyt ensi kertaa kukkaan. Myös tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' selvisi talvesta moitteetta, ja alkoi kukkia jo kuukausi sitten. Viimeisenä kukkimaan herkesi loistokärhö 'Piilu'. Näistä onnistumisista innostuneena hankin myös yhden tarha-alppikärhön sekä loistokärhö 'Blue Angel'in ('Blekitny Aniol') marketin poistomyynnistä. Toivottavasti juurtuvat ja selviävät talvesta.

Sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus) ja kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Loppukesän komeimman loiston tarjoavat sinipallo-ohdake ja kaunopunahattu. Molemmat olen kasvattanut siemenestä. Pallo-ohdake ei vielä viime kesänä ehtinyt kunnolla kukkaan, ja pohdin, kannattaako sitä kasvattaa kukkapenkissä lainkaan. En pohdi enää. Perhosia on tänä kesänä näkynyt melko vähän, mutta kimalaisia ja mehiläisiä näissä pörrää heti, kun aurinko vähän pilkahtaa.

Tarhapäivänlilja (Hemerocallis) 'Pink Damask

'

Kesä on ollut monille perennoille siinä mielessä suotuisa, että yksikään ei ole varmasti kärsinyt kuivuudesta! Sen sijaan moni on kasvattanut kukkavartensa niin pitkiksi, että ne ovat kaatuilleet pitkin pihaa. Ärsyttävää. Pitäisi osata suunnitella istutukset siten, että kaatuiluun taipuvaiset saisivat tukea jämäkämmistä naapureistaan. Päivänliljoilla on melko pitkät kukkavarret, mutta puutarhurin iloksi ne jaksavat kantaa itsensä ylpeinä pystypäin, vaikka vettä tulee taivaalta enemmän kuin tarpeeksi.

Yrtti-iiso (Agastache foeniculum)

Tämän kesän ylpeys ja ilo pihalla on ehdottomasti ollut uusi keittiöpuutarha. Melkein kuin aito ranskalainen potager! Neljä laatikkoa, keskellä yrttiympyrä ja koko komeuden kruununa puusta ja raudoitusverkosta rakennettu portti papujen, kurkkujen ja muun köynnöstävän kasvatukseen. Kuvia tästä komeudesta on otettu ja paljon, joten täytyy muistaa koota ihan kunnollinen katsaus tämän kesän hyötykasviviljelyn onnesta ja epäonnesta muistoksi tuleville vuosille. Yrtti-iison (tai anisiisopin) kasvatin keväällä siemenstä, ja kylläpä se kasvoikin! Taimia riitti jaettavaksi naapureillekin, ja kun kesä eteni, puska vaan komistui. Kasvilla on korkeutta melkein metrin verran ja pehko on täynnä ihania violetteja kukintoja, jotka houkuttelevat pörriäisiä. Yrtti maistuu lähinnä miedolta anikselta ja lakritsalta. Siitä tulee mainio kesäinen tuoreyrttitee mintun ja sitruunamelissan lehtien kanssa. Paikkansa yrtti-iiso lunastaa kuitenkin jo pelkän koristearvon vuoksi.