Juhannusyönä myrskyää, joten jäimme kaupunkiin odottamaan parempaa mökkeilysäätä. Sade on kuitenkin tervetullutta jopa näin keskikesän juhlana, sillä koskaan ei ole ollut näin kuivaa kevättä ja alkukesää. Lumien sulamisen jälkeen täällä satoi kerran vapun tienoilla. Seuraava sadepäivä oli 19.6. Periaatteeni on, että en kastele nurmikkoa koskaan ja perennojakin vain viimeisessä hädässä, mutta seuraavasta vesilaskusta on tulossa massiivinen...Ilman kastelua vesijohtovedellä iso osa kasveista olisi nuupahtanut ihan kokonaan. Nurmikko toivottavasti vihertyy vielä kesän edetessä.
Tällä hetkellä kukkii melkein kaikki: pionit, viimeiset akileijat ja lehtoängelmät, lehtosinilatvat, harjaneilikat, myskimalvat, kurjenpolvet, siperiankurjenmiekat, varjoliljat, ruskoliljat, mirrinmintut, salviat, keijunkukat, punapäivänkakkarat, tähtiputket, tarhakellukat, ruusut... Aivan pian aloittavat myös ritarinkannukset ja monet kärhöt.
Tässä ei nyt tarhuri jouda kuvatekstejä näpyttelemään, kun juhannusyön taiat kutsuvat. Hempeää ja lempeää keskikesän juhlaa kaikille kukkasuutareille (ja erityinen tervehdys Mari Mörölle)!
