Marraskuun valoa puutarhassa

Marraskuun valo - eihän sellaista ole. Paitsi että Herran vuonna 2018 koimme sellaisenkin ihmeen. Kuun alkupuoli oli odotetun harmaa, mutta puolivälistä eteenpäin olemme nauttineet kirkkaan kuulaista päivistä, vaikka ne lyhyitä ovatkin. Tällä viikolla lämpötila on pysytellyt hiukan nollan alapuolella, joten maa on kuurassa. Lunta ei ole vielä satanut.

Sunnuntaina nautin pihakahvit (mainitsinko jo, että on marraskuu?!?) ja bongailin merkkejä uudesta kasvukaudesta. Mielenterveys on vuodenaikaan nähden reilusti plussalla!

Köökkitarhan puolella oli vielä kaikenlaisia elonmerkkejä edellisestä sesongista.

Ryytisalvia

Persilja

Viinisuolaheinä

Sitruunamelissa on kylväytynyt kivikkoon.

Timjami

Kukkapenkit ovat väärällään vihreitä vihjeitä uudesta keväästä.

Sormustinkukka, helmihyasintti ja lemmikki

Salkoruusu ei vielä kukkinut, mutta ehkä se jaksaa sinnitellä ensi vuoteen?

Ranskan- tai purppuratulikukan lehtiruusuke

Harjaneilikka levittäytyy

Jouluruusussa on ihan selvästi nuppu!

Eipä aikaakaan, kun äidin joka vuosi valitsemasta iki-ihanasta partiolaisten joulukalenterista (tai niistä lasten valitsemista lukuisista suklaa-, salmiakki-, hedelmäesanssi-, muovipalikka- ja askartelutarvikekalentereista ja muista ihanista adventin ajan aamujen sulostuttajista) saa avata ensimmäisen luukun. Glögikausi on avattu jo aikoja sitten, mutta pian täytyy nakata kattilaan rasvat ja mausteet piparkakkutaikinaa varten! Ensimmäinen annos nautitaan tavan mukaan raakana, toinen leivotaan ja paistetaan. Kanelia, kardemummaa, neilikkaa, inkivääriä, pomeranssia ja pippuria laitetaan molempiin puolitoista kertaa niin paljon kuin ohjeessa sanotaan.

Amaryllis 'Magic Green'

Metsän ihmeitä ja värikkäät juurekset

Syysloman aikaan kävimme letunpaistoretkellä metsässä. Lapset löysivät vaikka mitä ihmeitä, esimerkiksi kukkivia sammaleita ja jäkäliä. Niistä piti tietenkin ottaa kuvia.

Viime viikonloppuna nostin viimeiset juurekset kasvimaalta. Ainoastaan porkkanoita on enää jäljellä. Kasvatin porkkanat erillisessä saavissa, sillä viime vuonna porkkanakärpänen pilasi koko porkkanasadon keittiötarhassa. Porkkanakärpäsen munat talvehtivat maassa, joten viljelykierto on tämänkin tuholaisen harhauttamiseksi tarpeen.

Erivärisiä punajuuria, naurista ja lanttua

Yölämpötilat ovat jo painuneet nollaan, mutta viimeiset urheat kukkivat vielä. Pakkasta on luvattu loppuviikoksi, joten nyt on laitettava kiireesti talvirenkaat alle ja pakkaselle arat kasvit suojaan. Tuoksupelargonit ja Mårbackapelargoni 'Drottning Ingridin' toin jo sisälle, mutta chilit ja sitruunaverbena ovat vielä kasvihuoneessa. Jalohortensia, syyssyrikkä, ruukussa kasvavat mintut ja muut yrtit pitää upottaa maahan tai järjestää niille muu talvisuojaus. Ja aitoviiniköynnös 'Somerset seedless' - hyvänen aika, mitähän sille pitäisi tehdä?

Maurinmalva (Malva sylvestris subsp. mauritiana)

'Drottning Ingrid' jatkaa kukintaa ikkunalaudalla.

Puutarha lokakuussa - ja kasvihuone valmistui!

Syysloma alkoi upeassa auringonpaisteessa. Lämpötila kohosi iltapäivällä yli 15 asteen! Puutarha tarjoaa enää vielä pieniä vilauksia kesäisestä loistostaan. 

Vadelma 'Glen Ample' on istutettu tänä kesänä. Viimeiset marjat ehtivät kypsyä.

Kivikkotörmäkukka (Scabiosa columbaria), muistaakseni 'Butterfly Blue'

 

Punakellukka (Geum chiloense) 'Mrs. Brandshaw' aikoo avata vielä yhden kukan.

Mirrinminttu on kukkinut yhtäjaksoisesti kesäkuusta lähtien.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Enimmäkseen tunnelma alkaa tietysti olla kuin tuolla kaunopunahatulla; kesä on ohi, joten on paras alkaa valmistautua talveen. Mutta mikäs tässä valmistautuessa, kun kauan odotettu kasvihuone lopulta valmistui! Uskomatonta! Head gardenerin rakastava, kärsivällinen ja käsittämättömän muuntautumiskykyinen aviomies, jonka vaativin rakennustyö tähän mennessä on ollut viljelylaatikon tekeminen, ylitti itsensä kerta toisensa jälkeen ja pihan reunalle nousi kulmakunnan komein (ja toki myös ainut...) itse alusta asti väkerretty muovihuone! Kasvihuoneelle varattu tila oli niin hankala mitoiltaan, että siihen sopivaa valmista kasvihuonetta ei kerta kaikkiaan löytynyt, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi rakentaa alusta lähtien itse. Projekti kesti kaikkine vaiheineen koko kesän, mutta lopputulos on tosi hieno. Hyviä kuvia rakennusvaiheista ei ole, kokonaiskustannuksista ei ole tietoa eikä edes materiaaleista kovin tarkasti, sillä head gardenerina tehtävänäni oli lähinnä pysytellä pois tieltä ja tarjoilla silloin tällöin mojitoja, oman puutarhan mintuista tietenkin. Sen verran tiedän, että katto on tehty kennolevystä, seinät kasvihuonemuovista ja runko on puuta. Koko komeus on ankkuroitu maahan kierrepaalujen avulla.

Tuleva kasvukausi pääsee siis käyntiin aivan huikeissa tunnelmissa. Esikasvatus helpottuu, ulosistutus helpottuu, tomaatista, kurkusta ja paprikasta on odotettavissa mahtisatoja, lapset ei enää kiukuttele, ruoka tipahtaa päivällisaikaan pöytään valmiina ja aurinko paistaa aina! Ihan uskomatonta! Vielä täytyy rakentaa istutusaltaat, jokunen hylly pieniä ruukkukasveja varten ja ruuvata kattoon koukut tukinaruja varten. Lisäksi on tarkoitus kiinnittää räystäskouru ja syöksytorvi, jotta saan kerättyä edes osan sadevedestä talteen. 

Kovin suuri ansarini ei ole, sisämitoiltaan vain noin 160x320cm. Mutta minulla on kasvihuone!

Syys, talvi, marras

Pikaisesti vaihtuvat vuodenajat täällä pohjolassa. Ensin saapui syys. Sitä ihastelimme lokakuun puolivälissä maamme edellisessä pääkaupungissa. Mikä valo, mikä kuulaus, mitkä räiskyvät värit!

Vaan eipä aikaakaan, kun syksy kääntyi talveksi. Tämä tapahtui yhdessä yössä, tarkalleen ottaen 25.-26.10. Lunta tuli yli 20cm, siis enemmän kuin viime talvena yhteensä.

Tässä kohden puutarhuri ymmärsi olevansa syystöiden suhteen pahasti myöhässä.

Voiko tuoksumiekkaliljoja pelastaa enää mikään? Tai käenkaaleja? Jalohortensiaa? Yrttejä, jotka piti istuttaa ruukuistaan avomaalle talvehtimaan?

Ei hätää, rouva puutarhuri. Kaksi vuorokautta kestäneen talven jälkeen saapui marras, jälleen yhdessä yössä. (Siitä ei ole valokuvaa, sillä tässä blogissa on tarkoitus näyttää vain kivoja kuvia.) Kukkasipuleita (niitä, jotka on ostettu alekorista sen jälkeen kun on tehty päätös, että yhtään sipulia ei enää osteta) voi taas kaivaa maahan ja talvivalkosipulin kynnet (ne, jotka on saatu kuukausi sitten, mutta jotka edelleen odottavat rappusilla) ehtii vielä hyvin istuttaa.

Jään jännityksellä odottamaan, mikä vuodenaika on tulossa seuraavaksi.