Metsän ihmeitä ja värikkäät juurekset

Syysloman aikaan kävimme letunpaistoretkellä metsässä. Lapset löysivät vaikka mitä ihmeitä, esimerkiksi kukkivia sammaleita ja jäkäliä. Niistä piti tietenkin ottaa kuvia.

Viime viikonloppuna nostin viimeiset juurekset kasvimaalta. Ainoastaan porkkanoita on enää jäljellä. Kasvatin porkkanat erillisessä saavissa, sillä viime vuonna porkkanakärpänen pilasi koko porkkanasadon keittiötarhassa. Porkkanakärpäsen munat talvehtivat maassa, joten viljelykierto on tämänkin tuholaisen harhauttamiseksi tarpeen.

Erivärisiä punajuuria, naurista ja lanttua

Yölämpötilat ovat jo painuneet nollaan, mutta viimeiset urheat kukkivat vielä. Pakkasta on luvattu loppuviikoksi, joten nyt on laitettava kiireesti talvirenkaat alle ja pakkaselle arat kasvit suojaan. Tuoksupelargonit ja Mårbackapelargoni 'Drottning Ingridin' toin jo sisälle, mutta chilit ja sitruunaverbena ovat vielä kasvihuoneessa. Jalohortensia, syyssyrikkä, ruukussa kasvavat mintut ja muut yrtit pitää upottaa maahan tai järjestää niille muu talvisuojaus. Ja aitoviiniköynnös 'Somerset seedless' - hyvänen aika, mitähän sille pitäisi tehdä?

Maurinmalva (Malva sylvestris subsp. mauritiana)

'Drottning Ingrid' jatkaa kukintaa ikkunalaudalla.

Syyssyrikkä, jalohortensia, banaani ja muut ruukussa talvehtijat

Erikoisempia ja talvenarkoja kasveja on niin houkuttelevaa hankkia, mutta syksyn tullen olen pulassa, kun kunnollista talvetuspaikkaa ei ole. Ei ole kellaria, autotallia tai muuta reilusti viileää, mutta pakkasetonta tilaa. Niinpä tarhuri päätyy kaikenlaisiin epätoivoisiin viritelmiin, joiden lopputuloksesta ei ole mitään takeita. Tässä muistiinpanoja viimeisimmistä talvetusyrityksistä.

Syyssyrikkä (Buddleja davidii): Siemenestä kaksi vuotta sitten kasvattamani syrikkä kukki kesällä ensimmäisen kerran ja talvehti jo toisen kerran isossa muoviruukussaan pihavarastossa, jonka lämpötila oli varmasti kovien pakkasten aikaan reilusti miinuksella. Perhospensaaksikin kutsuttu syrikkä kasvattaa joka vuosi uudet versot, joten ei haittaa, vaikka maanpäälliset osat paletuisivatkin. I ja II-vyöhykkeellä syrikkä voi talvehtia avomaallakin. Kokeilin istuttamista maahan kerran, mutta talvehtiminen ei onnistunut. Samanlaista syreenin kokoista pensasta ruukussa kasvavasta buddleijasta ei tietenkään tule kuin lajitovereistaan esimerkiksi Englannissa, jossa tämä alunperin Kiinasta ja Japanista kotoisin oleva pensas on jopa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Meillä leviämisongelmaa ei totisesti ole!

Syyssyrikkä näyttää karulta, mutta on elossa!

Syrikän talvehtiminen onnistui, lehdet puhkeavat.

Syyssyrikän kukinto on yleisimmin violetti, mutta minun siemensekoituksesta kasvattamani yksilö sattui olemaan vaaleanpunainen.

Jalohortensia: Perinteinen terassihortensia kasvoi kesän ruukussa patiolla ja vietti talvensa samaisessa varastossa.

Jalohortensian silmut pullistuvat

Lehdet puhkesivat muutamassa viikossa

Ranskanrakuuna, appelsiinitimjami ja rosmariini: Nostin saviruukut syksyllä varastoon. Kaikki olivat hengissä vielä helmikuussa, mutta kevättalven kova pakkasjakso oli rosmariinille ja timjamille liikaa. Edellisvuonna ne selvisivät, kun olin kietonut ruukun ympärille pakkassuojaa. Ranskanrakuuna ei sen sijaan ollut kylmästä jaksosta moksiskaan, vaan lähti kasvuun pian, kun nostin ruukun kevätaurinkoon.

Ranskanrakuuna hyvässä kasvussa

Rosmariinille ja timjamille kävi talven aikana kalpaten.

Banaani (Musa basjoo): Viime kesän eksoottisin elätti, jonka ostin pikkutaimena Lidlistä, voi vielä lokakuussa oikein paksusti. Otin juurelle kasvaneen vauvabanaanin sisälle ruukkuun ja koitin pitää sitä hengissä kasvivalon alla. Ei ollut etelän asukista näille leveyksille eläjäksi, vaan heitti mokoma henkensä jo ennen joulua. Emokasvi oli niin suuri, ettei sitä voinut tuoda sisälle. Nostin sen naapurin kasvihuoneeseen leudon talven toivossa. Ei tullut leutoa talvea...

Banaani elokuussa

Banaani huhtikuussa

Tuoksumiekkaliljat (Acidanthera murielae): Kasvoivat ruukussa, jotka nostin sellaisenaan ensin vintille. Vintin lämpötilan laskettua pakkaselle siirsin ruukut talon viileimpään kohtaan lämmittämättömään vaatehuoneeseen. Jotain meni pieleen, sillä toukokuussa ruukusta löytyi pehmeitä, homehtuneita tai mädäntyneitä mukuloita. Ehkä ottivat nokkiinsa, kun lumisade viime syksynä yllätti tarhurin... Ihastuttavat käenkaalit (Oxalis deppei) olivat tehneet talven aikana katoamistempun: ruukuista ei löytynyt huhtikuussa yhtikäs mitään

Tuoksumiekkaliljat hautautuivat hankeen syksyn ensimmäisessä lumisateessa.

Neriinit (Nerine bowdenii): kasvoivat kesän ruukuissa, jotka nostin sellaisenaan ensin vintille ja sitten viileän vaatehuoneen perälle, kun vintti painui pakkaselle. Valkoinen neriini ei kukkinut, mutta on nyt lähtenyt kasvuun. Vaaleanpunainen kukki komeasti loppusyksyllä. Harmi, että yhtään kuvaa ei löydy... Kukkineissa sipuleissa ei näy elonmerkkejä, mutta kukista kehittyneet siemenet, jotka painelin multaan, ovat ilmeisesti lähteneet kasvuun. Vai olisiko neriini tehnyt sivusipulin? En ole koskenut ruukkuihin vielä mitenkään muuten kuin antanut niille vähän vettä.

Neriinin sipulit työntävät uutta vihreää.

Afrikansinisarja (Agapanthus africanus): Kasvoi ja vietti talvensa samoin kuin neriinit. Sinisarja oli elänyt jo yhden talven yli, mutta ei vieläkään kukkinut. Uskoin sen jo kuollen, kunnes viikko sitten huomasin ruukusta pilkistävän jotain vihreää. Saakoon vielä hiukan jatkoaikaa näyttää kykynsä.

Tänä keväänä innostuin kokeilemaan uusina kasveina lukinliljaa (Hymenocallis festalis), soihtuliljaa (Kniphofia) ja ruostekukkaa (Crocosmia). Ruostekukat taisivat kuolla jo, mutta soihtuliljat istutin kukkapenkkiin ja lukinliljan ruukkuun jatkamaan kasvua kohti kesää. Daalioita olen yrittänyt talvettaa muutaman kerran heikolla menestyksellä. Kunnon pottukellari ja puolilämmin kuisti pitäsi puutarhurilla ehdottomasti olla!

Syyssyrikkä, banaani ja muita ihmeitä

Puolitoista vuotta sitten, helmikuussa 2016 kylvin syyssyrikän (Buddleja davidii) siemeniä purkkiin. Englantilaisista puutarhalehdistä olin oppinut, että syrikkä on puutarhan ehdoton perhosmagneetti. Sellainen minunkin tuli toki saada. Siemenkasvatus sujui hyvin, mutta kasvu oli kovin hidasta. Loppukesällä minulla oli kuitenkin muutama parikymmensenttinen syrikän taimi, joista osan istutin kukkapenkkiin ja suojasin lehdillä ja havuilla talven ajaksi. Loput istutin suureen muoviruukkuun, jonka nostin pihavarastoon pahimmilta pakkasilta suojaan. Ulos istuttamani taimet menehtyivät, mutta talvehtiminen ruukussa onnistui. Lisäsin ruukun pinnalle kompostimultaa ja lannoitin muutaman kerran kesän aikana.

Ruukussa talvehtinut syyssyrikkä

Syrikkä jatkoi kasvuaan, ja syyskuun lopussa ihme lopulta tapahtui: kasvi avasi  muutaman herkullisen vaaleanpunaisen kukinnon! Perhoset olivat ehtineet jo kaikota kylmän syksyn alta pois eikä muitakaan pörriäisiä enää juuri näkynyt. Vaan ensi kesänä (mikäli talvetus onnistuu uudelleen), kun kylvemme auringonpaisteessa ja syrikkä pärähtää kukkaan jo elokuussa, on tämän seutukunnan perhosilla onnenpäivät.

Syrikkä kukkii

Tämän kesän hauskin puutarhaprojekti on ollut banaanin kasvatus. Ostin banaanin (Musa basjoo) taimen Lidlistä toukokuussa. Banaanin hillitöntä kasvuvoimaa on ollut riemukasta seurata. Monty Donin ohjeita noudattaen ("Bananas are greedy plants") kastelin ja lannoitin kasvia ahkerasti, ja se palkitsti minut kasvattamalla paksut, valkoiset juurensa ulos ruukusta muutamassa viikossa. Kesänä aikana siirsin sen kolmesti isompaan ruukkuun. Kolea ja sateinen kesä ei ollut banaanin mieleen ja tuulisella säällä se riiputti riekaleisia lehtiään surullisesti. Kasvamista kasvi ei kuitenkaan lopettanut. Loppukesästä huomasin, kuinka tyveltä työntyi uusia versoja. Uuh, vastumattoman suloisia banaanivauvoja! Valitettavasti tiluksillemme ei vieläkään ole pystytetty orangerieta ja epäilen, että banaani ei nauti rutikuivasta huoneilmasta ja pohjolan hämärästä talvesta, joten olen henkisesti valmistautunut heittämään etelän ihmeelle hyvästit. Yhden vauvan kuitenkin irrotin kasvin tyveltä ja toin sisälle kasvamaan. Monty Don myös kertoi, että banaani ei ole tarkalleen ottaen puu, vaan ruohovartinen kasvi. Näin ollen olisi ainakin teoriassa mahdollista, että vaikka banaanin maanpäälliset osat kylmässä ja pimeässä varastossa talven aikana kuolevatkin, kasvi saattaisi versoa uudestaan keväällä. Onhan tätäkin kokeiltava.

Banaani (Musa basjoo)

Viime vuoden eksoottinen menestyjä malabarinpinaatti sen sijaan suivaantui surkeista keleistä ja jäi kitukasvuiseksi. Ei siitä sen enempää.