Tallin joulu

Asuinalueellamme toteutettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisöllinen joulukalenteri, johon kukin sai osallistua valmistamalla haluamansa "luukun". Luukkuja oli kaikenlaisia koristelluista ikkunoista tiernapoikaesitykseen ja installaatioihin bussipysäkillä. Tosi hauskaa! Meidän luukkumme on nimeltään Tallin joulu. Tällainen siitä tuli.

Tänään on talvipäivänseisaus, ja vuoden 2018 ensimmäiset siemenluettelot ovat ilmestyneet. Kevät saapuu. Sitä ennen kristikunta kokoontuu viettämään joulua, juhlista jalointa!

Tulkoon tähti ja viisaat miehet

yöhön tummenevaan

kulkekaa kyläni kautta

- teitä odotetaan

Tulkoon tänään seimen lapsi

taloon valottomaan

väsyimme ihmisen taakkaan

 - sinua odotetaan

Joulun rauhaa, Pyhä maa

Joulun rauhaa, Palestiina

ovat voitot ja tappiot aavikon hiekkaa

kyynelten rinnalla 

Tulkoon tähän uskoa vähän

silmäni aukaisemaan

kulkemaan itkeävän kanssa

- minua odotetaan

Joulun rauhaa, Pyhä maa

Joulun rauhaa, Palestiina

ovat voitot ja tappiot aavikon hiekkaa

kyynelten rinnalla 

Mikko Kuustonen

Vuoden viimeinen sadonkorjuu

Lehtikaali kasvoi kesän aikana niin komeasti, että en saanut kaikkea käytettyä. Muutaman ylimääräisen taimen istutin myös kukkapenkkeihin pelkäksi koristeeksi. Lehtikaali oli selvinnyt leudosta alkutalvesta niin hyvin, että vielä muutama päivä sitten suunnittelin hakevani viimeiset kaalinlehdet pihalta lehtikaalipastaa varten. Vaan lumentulo sai rusakot nälkäisiksi, ja myöhästyin. Ei tullut lehtikaalipastaa.

Munakas sen sijaan syntyy ihan omavaraisesti, sillä naapurin citykanala tuottaa tuoretta satoa läpi talven.

Lunta on tällä hetkellä parikymmentä senttiä. Toivottavasti se pysyy jouluun saakka.

Tulkoon valkeus

...ja valkeus tuli! Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivää vietettiin huikaisevan kauniissa säässä.

Edellisiltana satoi kaunis kerros puhdasta lunta, joka muutti vuoden pimeimmän ajan talven ihmemaaksi. Tänään on luvassa lisää, mutta lämpötila nousee plussan puolelle muutamaksi päiväksi, joten ihmemaa katoaa ja jäljelle jää musta maa.

Mustasta maasta nousee kuitenkin taas keväällä jotain kaunista, sinistä ja valkoista. Valoa päin!

Arovuokko (Anemone sylvestris)

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum)

Sinilaukka (Allium caeruleum)

Syys, talvi, marras

Pikaisesti vaihtuvat vuodenajat täällä pohjolassa. Ensin saapui syys. Sitä ihastelimme lokakuun puolivälissä maamme edellisessä pääkaupungissa. Mikä valo, mikä kuulaus, mitkä räiskyvät värit!

Vaan eipä aikaakaan, kun syksy kääntyi talveksi. Tämä tapahtui yhdessä yössä, tarkalleen ottaen 25.-26.10. Lunta tuli yli 20cm, siis enemmän kuin viime talvena yhteensä.

Tässä kohden puutarhuri ymmärsi olevansa syystöiden suhteen pahasti myöhässä.

Voiko tuoksumiekkaliljoja pelastaa enää mikään? Tai käenkaaleja? Jalohortensiaa? Yrttejä, jotka piti istuttaa ruukuistaan avomaalle talvehtimaan?

Ei hätää, rouva puutarhuri. Kaksi vuorokautta kestäneen talven jälkeen saapui marras, jälleen yhdessä yössä. (Siitä ei ole valokuvaa, sillä tässä blogissa on tarkoitus näyttää vain kivoja kuvia.) Kukkasipuleita (niitä, jotka on ostettu alekorista sen jälkeen kun on tehty päätös, että yhtään sipulia ei enää osteta) voi taas kaivaa maahan ja talvivalkosipulin kynnet (ne, jotka on saatu kuukausi sitten, mutta jotka edelleen odottavat rappusilla) ehtii vielä hyvin istuttaa.

Jään jännityksellä odottamaan, mikä vuodenaika on tulossa seuraavaksi.

Kasvimaalla kasvoi

Kesän parhaita kasvimaalla:

Salaatit, joista riitti satoa heinäkuusta lokakuun puoliväliin niin paljon, että kertaakaan ei tarvinnut ostaa kaupasta. Siemenestä kasvatin tammenlehtisalaattia 'Red Salad Bowl' sekä rapealehtistä jääsalaattia 'Frillice'. Molemmat maukkaita, mutta tammenlehtisalaatin kasvuvoima oli lyömätön. Ehkä sateisen ja viileän kesän ansiota oli, että salaatit pysyivät hyvälaatuisina, kunnes pakkanen tänä viikonloppuna viimein ne palellutti. Kaupan vihannestiskin lehtisalaattiruukkuja, viinisuolaheinää ja rucolaa istutin myös kasvimaalaatikoihin tuottamaan satoa, ja kyllä kannatti. 

'Red Salad Bowl'

Yritin kasvattaa veripeippiä eli perillaa siemenestä, mutta epäonnistuin. Hain punalehtisen yritin sitten kaupan yrttihyllystä ja lykkäsin maahan. Perillasta kasvoi mahtava puska. Hauskan makuinenkin se oli, ja antoi hyvää väriä salaatteihin.

Veripeippi eli perilla

Salkopapu 'Blauhilde' ja pensaspanpu 'Purple Teepee' olivat valintojani paitsi satoisuuden, myös koristearvon takia. Molemmissa on kauniin violetit kukat ja palot. Salkopapua esikasvatin, mutta pensaspavut kylvin suoraan maahan kesäkuun alussa. Näiden suhteen pääsee helposti omavaraiseksi, kun muistaa ottaa muutaman paksuksi pullistuneen pavun syksyllä talteen.

'Purple Teepee'

'Blauhilde'

Palkokasveista mukavasti satoa tuotti myös silpoydinherne 'Karina'. Herneet olivat suloisen makeita. Sipuli kasvoi myös, samoin ensimmäisenä keväällä kylvämäni erä retiisiä. Sadetta riitti, joten ei ollut tällä kertaa kitkerää.

Kesäkurpitsa 'Zubodan' kahdesta (liian lähekkäin istuttamastani) taimesta sain yhteensä alle kymmenen kesäkurpitsaa. Moni hedelmänalku lopulta mätäni loppukesän sateisiin.

'Zuboda'

Suurimman sadon tuottivat vierekkäin kasvaneet palmukaali 'Nero di Toscana' ja mangoldi 'Bright Lights'. Komeita ilmestyksiä molemmat. Varsinkin mangoldia tuli niin paljon, että suurin osa sadosta jäi käyttämättä. Ensi vuonna puoli riviä riittää.

'Nero di Toscana'

'Bright Lights'

Yllättävän paljon sain myös tomaatteja muutamasta hassusta taimesta, vaikka kesä oli kylmä ja tomaattini kasvavat avomalla, eteläseinustalla tosin. Minunkin suosikkini on 'Sungold'. Sen makeutta ei voita mikään. Iso punainen 'Outdoor girl' sen sijaan oli  maun suhteen pettymys. Satoisa ja nopea kypymään, mutta kuori liian paksu ja maku mitäänsanomaton. Keltaista kirsikkatomaattia 'Ildi' kasvatin myös. Maku oli ihan hyvä, mutta kasvu ja kypsyminen oli liian hidasta. Suurin osa 'Ildin' sadosta jäi kukka-asteelle.

Vasemmalta 'Sungold', 'Outdoor girl' ja 'Ildi'

Täydellisiä floppeja:

• porkkanat, jotka joutuivat porkkanakärpäsen pahoin vikuuttamiksi
• punajuuret, jotka jäivät kitukasvuisiksi (ehkä liian laiha maa ja liian vähän aurinkoa?)
• tillit, jotka mätänivät sateessa
• japaninretikat eli daikonit, jotka liian aikaisin kylvettyinä virittyivät kukkaan ja jäivät sormenpaksuisiksi
• avomaankurkut, joiden neljä tainta jaksoi tuottaa yhteensä kolme kurkkua, ja niistäkin yksi ehti paleltua
• vuonankaali, joka heinäkuussa avomaalle kylvettynä ei edes itänyt (!?!)

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Syyssyrikkä, banaani ja muita ihmeitä

Puolitoista vuotta sitten, helmikuussa 2016 kylvin syyssyrikän (Buddleja davidii) siemeniä purkkiin. Englantilaisista puutarhalehdistä olin oppinut, että syrikkä on puutarhan ehdoton perhosmagneetti. Sellainen minunkin tuli toki saada. Siemenkasvatus sujui hyvin, mutta kasvu oli kovin hidasta. Loppukesällä minulla oli kuitenkin muutama parikymmensenttinen syrikän taimi, joista osan istutin kukkapenkkiin ja suojasin lehdillä ja havuilla talven ajaksi. Loput istutin suureen muoviruukkuun, jonka nostin pihavarastoon pahimmilta pakkasilta suojaan. Ulos istuttamani taimet menehtyivät, mutta talvehtiminen ruukussa onnistui. Lisäsin ruukun pinnalle kompostimultaa ja lannoitin muutaman kerran kesän aikana.

Ruukussa talvehtinut syyssyrikkä

Syrikkä jatkoi kasvuaan, ja syyskuun lopussa ihme lopulta tapahtui: kasvi avasi  muutaman herkullisen vaaleanpunaisen kukinnon! Perhoset olivat ehtineet jo kaikota kylmän syksyn alta pois eikä muitakaan pörriäisiä enää juuri näkynyt. Vaan ensi kesänä (mikäli talvetus onnistuu uudelleen), kun kylvemme auringonpaisteessa ja syrikkä pärähtää kukkaan jo elokuussa, on tämän seutukunnan perhosilla onnenpäivät.

Syrikkä kukkii

Tämän kesän hauskin puutarhaprojekti on ollut banaanin kasvatus. Ostin banaanin (Musa basjoo) taimen Lidlistä toukokuussa. Banaanin hillitöntä kasvuvoimaa on ollut riemukasta seurata. Monty Donin ohjeita noudattaen ("Bananas are greedy plants") kastelin ja lannoitin kasvia ahkerasti, ja se palkitsti minut kasvattamalla paksut, valkoiset juurensa ulos ruukusta muutamassa viikossa. Kesänä aikana siirsin sen kolmesti isompaan ruukkuun. Kolea ja sateinen kesä ei ollut banaanin mieleen ja tuulisella säällä se riiputti riekaleisia lehtiään surullisesti. Kasvamista kasvi ei kuitenkaan lopettanut. Loppukesästä huomasin, kuinka tyveltä työntyi uusia versoja. Uuh, vastumattoman suloisia banaanivauvoja! Valitettavasti tiluksillemme ei vieläkään ole pystytetty orangerieta ja epäilen, että banaani ei nauti rutikuivasta huoneilmasta ja pohjolan hämärästä talvesta, joten olen henkisesti valmistautunut heittämään etelän ihmeelle hyvästit. Yhden vauvan kuitenkin irrotin kasvin tyveltä ja toin sisälle kasvamaan. Monty Don myös kertoi, että banaani ei ole tarkalleen ottaen puu, vaan ruohovartinen kasvi. Näin ollen olisi ainakin teoriassa mahdollista, että vaikka banaanin maanpäälliset osat kylmässä ja pimeässä varastossa talven aikana kuolevatkin, kasvi saattaisi versoa uudestaan keväällä. Onhan tätäkin kokeiltava.

Banaani (Musa basjoo)

Viime vuoden eksoottinen menestyjä malabarinpinaatti sen sijaan suivaantui surkeista keleistä ja jäi kitukasvuiseksi. Ei siitä sen enempää.

Oli(ko) kesä

Haalea, sateinen kesä kääntyy syksyyn enkä yhden yhtä blogitekstiä saanut tehtyä. Hyviä (teko)syitä on toki lukuisia, mutta en raaski niitä ahkerammille kirjoittajille paljastaa, jotteivät hekin erehdy hellittämään tahtia... Kylmän yön edellä peittelin jo tomaatit ja nostin ruukussa kasvavan banaanin sisälle yöksi. Toivottavasti lämpimiä päiviä tulee vielä, sillä niin paljon kukkia on yhä kukkimatta ja satoa kypsymättä.

Kesän kuvat on tallessa erinäisillä laitteilla. Ehkä saan niistä syksyn edetessä talletettua muistoja tänne. Eilen otin hätäpäissäni muutaman kuvan.

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Viinikärhö talvehti hyvin, ja ehti nyt ensi kertaa kukkaan. Myös tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' selvisi talvesta moitteetta, ja alkoi kukkia jo kuukausi sitten. Viimeisenä kukkimaan herkesi loistokärhö 'Piilu'. Näistä onnistumisista innostuneena hankin myös yhden tarha-alppikärhön sekä loistokärhö 'Blue Angel'in ('Blekitny Aniol') marketin poistomyynnistä. Toivottavasti juurtuvat ja selviävät talvesta.

Sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus) ja kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Loppukesän komeimman loiston tarjoavat sinipallo-ohdake ja kaunopunahattu. Molemmat olen kasvattanut siemenestä. Pallo-ohdake ei vielä viime kesänä ehtinyt kunnolla kukkaan, ja pohdin, kannattaako sitä kasvattaa kukkapenkissä lainkaan. En pohdi enää. Perhosia on tänä kesänä näkynyt melko vähän, mutta kimalaisia ja mehiläisiä näissä pörrää heti, kun aurinko vähän pilkahtaa.

Tarhapäivänlilja (Hemerocallis) 'Pink Damask

'

Kesä on ollut monille perennoille siinä mielessä suotuisa, että yksikään ei ole varmasti kärsinyt kuivuudesta! Sen sijaan moni on kasvattanut kukkavartensa niin pitkiksi, että ne ovat kaatuilleet pitkin pihaa. Ärsyttävää. Pitäisi osata suunnitella istutukset siten, että kaatuiluun taipuvaiset saisivat tukea jämäkämmistä naapureistaan. Päivänliljoilla on melko pitkät kukkavarret, mutta puutarhurin iloksi ne jaksavat kantaa itsensä ylpeinä pystypäin, vaikka vettä tulee taivaalta enemmän kuin tarpeeksi.

Yrtti-iiso (Agastache foeniculum)

Tämän kesän ylpeys ja ilo pihalla on ehdottomasti ollut uusi keittiöpuutarha. Melkein kuin aito ranskalainen potager! Neljä laatikkoa, keskellä yrttiympyrä ja koko komeuden kruununa puusta ja raudoitusverkosta rakennettu portti papujen, kurkkujen ja muun köynnöstävän kasvatukseen. Kuvia tästä komeudesta on otettu ja paljon, joten täytyy muistaa koota ihan kunnollinen katsaus tämän kesän hyötykasviviljelyn onnesta ja epäonnesta muistoksi tuleville vuosille. Yrtti-iison (tai anisiisopin) kasvatin keväällä siemenstä, ja kylläpä se kasvoikin! Taimia riitti jaettavaksi naapureillekin, ja kun kesä eteni, puska vaan komistui. Kasvilla on korkeutta melkein metrin verran ja pehko on täynnä ihania violetteja kukintoja, jotka houkuttelevat pörriäisiä. Yrtti maistuu lähinnä miedolta anikselta ja lakritsalta. Siitä tulee mainio kesäinen tuoreyrttitee mintun ja sitruunamelissan lehtien kanssa. Paikkansa yrtti-iiso lunastaa kuitenkin jo pelkän koristearvon vuoksi.

Kasvussa

Vappuviikolla saatiin ensin lumisadetta, sitten lämpöä ja aurinkoa. Nyt on palattu tämän kevään normaaliin, eli päivisin +5 asteeseen ja räntäkuuroihin ja yöpakkasiin. Sääliksi käy perennoja ja sipulikukkia, jotka ovat juuri päässeet kasvun alkuun. Ehdin jo istuttaa Lidlistä ostamani sinipiikkiputken (Eryngium planum) ja konnanliljan (Tricyrtis hirta) kasvuun lähteneet juurakot maahan. Yritän suojata ne paleltumiselta. Muut kylvöt ja istutukset saavat vielä odottaa säiden lämpenemistä.

Ilahduin, kun syksyllä istuttamani kevätkurjenmiekan (Iris reticulata) 'Katharine Hodgkin' sipulit talvehtivat ja kukkivat. Istutin näitä myös toissasyksynä, mutta silloin kova pakkastalvi ilman suojaavaa lumikerrosta oli ilmeisesti liikaa. Kevätkurjenmiekka on aivan hurmaava. Harmillista, että sen hennot värit eivät kovin hyvin erotu harmaanruskeaa maata vasten.

 Kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'

Pulleat versot lupaavat muhkeaa raparperisatoa. Raparperi on vanha, todennäköisesti yli puoli vuosisataa sitten istutettu. Olen lisännyt raparperille keittiö- ja lehtikompostia sekä kanankakkarakeita pari kertaa kesässä. Kasvuvoima on ollut mahtava. Raparperi vie pienellä pihalla ainakin neliömetrin verran tilaa, mutta se kasvaa hyvin myös puolivarjossa. Pihan aurinkoisimmat kohdat voi säästää vaateliaammille kasveille.

Sisällä pöydät täyttyvät taimipurkeista, tomaatit kukkivat ja kosmoskukat kiertyvät toisiaan vasten. Toivottavasti ilmat pian lämpenevät!

Värinokkonen

Kylvin viime keväänä värinokkosen (Solenostemon scutellarioides, isokirjopeippi) siemeniä. Siemenet itivät hyvin ja kasvoivat nopeasti heti, kun loppukesällä tajusin koulia ne omiin purkkeihinsa... Syksyn kylmetessä kasvi oli loistavan näköinen, joten en raaskinut heittää sitä kompostiin, vaan nostin sisälle viherkasviksi. Talvikuukausien aikana se haalistui ja pudotti lehtiään, mutta virkistyi ja alkoi tuottaa uutta kasvua, kun helmikuussa hankin kasvilampun. Nyt olen alkanut taas lannoittaa sitä ja kastellut reilusti. Kasvi nuupahtaa heti, jos multa pääsee yhtään kuivumaan. Olen myös yksi kerrallaan leikellyt versoja lyhyemmiksi siinä toivossa, että kasvit tuuheutuisivat entisestään. Valon määrän lisääntyessä lehtien väritys on muuttunut selvästi kirkkaammaksi. Kuuma ja paahteinen eteläikkuna on värinokkoselle kuitenkin selvästi liikaa.

Mikäli kesä tänä vuonna koittaa (maassa on jälleen lunta, joten kesäntulo ei tällä haavaa vaikuta kovin todennäköiseltä), nostan ruukun jälleen rappusia viherryttämään. Loistava, sitkeä ja elinvoimainen kasvi siis - näitä lisää!

Värinokkonen 'Rainbow'

Pyhää terapiaa

Hiljainen viikko, vaan kevät laukkaa vimmalla eteenpäin. Palmusunnuntaita vietettiin perinteisin menoin: askartelu, virpominen, suklaaöverit. Iltapäivällä lämpötila kohosi yli kymmenen asteen. Leikkelin kuivia perennanvarsia sellaisessa flow-tilassa, että en huomannut, kun peukalonhankaan tuli rakko ja iho kuoriutui irti. Miksi samanlaiseen irti ruumista -kokemukseen ei pääse muita töitä tehdessä? Tulisi yhtä ja toista valmiiksi. Ei ole sattumaa, että paratiisi on niin usein kuvattu puutarhaksi. Puutarhassa työskentelyssä on jotain sellaista, joka koskettaa ihmisen sisintä. Kyykistymällä maahan saa kurkottaa kohti taivasta, olla mukana viljelemässä ja varjelemassa jotain itseä suurempaa. Pyhää terapiaa parhaimmillaan.

Pääsiäistä kohti on luvassa kiristyviä yöpakkasia. Juuri nyt sataa lunta. Toivottavasti kevään versot eivät palellu.

Lumikello (Galanthus nivalis)

Ensimmäinen kevätkukkija oli lumikello. Kolmena syksynä olen näitä istuttanut, mutta vasta nyt talvehtiminen onnistui. Ei sellaista lumen keskeltä nousevaa kukkaryöppyä vieläkään, mutta tämä lasketaan jo onnistumiseksi, eikö?

Kultasahrami (Crocus chrysanthus)

 Myös ensimmäiset krookukset ovat avanneet nuppujaan. Tämä on joku kultasahrami (Crocus chrysanthus).



Sesonki alkaa!

Mennyt kesä

Kevään jälkeen tuli kesä. Muistaakseni kesä oli kylmä tai lämmin.

Saksankurjenmiekka (Iris germanica) kukki runsaasti toukokuun lopussa. Takana tulppaanit 'Violet Beauty', kerrattu 'Blue Diamond' ja keltainen liljatulppaani 'West Point'.

Sinitähtihyasintti (Camassia quamash)

Vanhat lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) risteyvät keskenään ja tekevät siementaimia joka paikkaan. Hurmaavaa!

Kiinanpioni 'Sarah Bernhardt'

Loistosalvia 'Blaukönigin' kukki pitkään.

Puutarhan alkuperäiset lajit ovat selvinneet ilman hoitoa vuosia. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) kasvaa liian pitkäksi ja reheväksi puolivarjossa. Paremmin puolivarjoon sopivat tähtiputki (Astrantia major), lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) ja ruskolilja (Lilium bulbiferum). Taustalla varjolilja (Lilium martagon).

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea), loppukesän ihanin. 'Magnus' on näyttävämpi kuin siemenestä kasvattamani 'Starlight'.

Epäilyistäni huolimatta malabarinpinaatti (Basella alba) kasvoi loistavasti. Loppukesällä se oli kivunnut kaksimetriseksi ja tehtaili suloisia, marjapuuronpunaisia kukkia. Tätä kannattaa kasvattaa jo pelkän koristearvon vuoksi.

Viidakkokurkun (Melothria scabra) menestys sen sijaan oli vaatimattomampi. Ei tullut viidakkoa, ja kurkutkin (pituus 2cm) jäivät käyttämättä. Kasvoi paremmin ulkona viljelylaatikossa kuin multasäkissä muovihuoneessa.

Suuri puutarhahaaveeni on köynnösruusun kasvattaminen. Loppukesällä ostin 'New Dawn'in kotimaista, kestäväksi mainostettua kantaa. Mustalaikkutauti tuli kaupan päälle. Ans kattoo kuinka ruusu tykkää tästä talvesta.

Elokuun överit. Idänlilja 'Stargazer ja orkidealilja 'Rubrum' tuoksuvat (haisevat) naapuriin asti. Hauskimmat jutut syntyvät sattumalta: tilli kylväytyi kukkapenkkiin ja huojui yläilmoissa jättiverbenan (Verbena bonariensis) kanssa. Verbenan siemenkasvatus oli kylmäkäsittelyineen vaivalloista, mutta ehdottomasti kannattavaa. Kukinta oli näyttävä ja jatkui pitkään. Taustalla kaunopunahattu ja sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus), joka ei ehtinyt kunnolla kukkia. Etualalla tillin näköinen punakosmos (Cosmos bipinnatus), joka ei sekään ehtinyt kukkia kuin hetken syyskuussa ennen hallaöitä. Se täytyisi varmaankin esikasvattaa näillä leveyksillä.

Vanha vuosi - kevät

Alkoi uusi vuosi, vaikka tuntuu, että vanhakin jäi vielä kesken. Talletan keskeneräisyyden kunniaksi muutaman kuvan.

Ensin tuli kevät.

Parvitulppaani (Tulipa tarda)

Suikeroesikko (Primula Pruhoniciana-ryhmä)

Vuosikymmeniä vanhat Apeldoorn -tulppaanit ja keväesikot kukkivat kriikunapuiden alla. Lumeton talvi vei lähes kaikki narsissit. Istutin syksyllä uusia.

Vuorenkilpi (Bergenia)

Siirsin vanhat raparperit aurinkoisempaan paikkaan. Ne lähtivät kasvamaan vauhdilla.

Kevätvuohenjuuren (Doronicum orientale) seasta nousi muutama Lightning Sun -tulppaani toistamiseen. Muistaakseni olin edelliskesänä antanut sipuleille vähän luujauhoa lannoitteeksi.

Tulppaanit Purissmima, Violet Beauty, Claudia ja Queen of Night. Kuningatar oli nimensä veroinen, mutta Purissima ja Violet Beauty makuuni liian matalia ja tanakoita.

Ostin patjarikon (Saxifraga arendsii) taimen keväällä. Se kasvoi ja kukki kauniisti. Toivottavasti talvi on sille suotuisa.