Satoa ja silmänruokaa köökkitarhassa

Syksy on saapunut ja suurin osa keittiöpuutarhan sadosta on jo käytetty, säilötty tai paleltunut kuoliaaksi ensimmäisenä pakkasyönä, joka tuli tänä vuonna jo syyskuun puolella. Köökkitarhan kesä oli melko onnistunut, mutta tappioita ja epäonnistumisiakin koettiin, kuten kotitarvetarhuroinnissa tapana on.

Ensin plussat:

• Retiisi tuottaa satoa aina.
  

  

  Retiisi 'Cherry Belle'

• Naurista kokeilin ensimmäisen, vaan en viimeisen kerran. Nopeakasvuinen, helppo ja herkullinen. Voiko tarhuri toivoa enempää?
  
  

  

  Nauris 'Snowball' antoi syötävää jo heinäkuun alussa.

• Lanttu! Olen turhaan luullut lantun kasvatusta liian vaikeaksi. Vaikka kaalikärpänen ja kuivuus vaivasi taimia, sain lopulta ihan hyvän sadon. Vielä paremman olisin saanut, jos olisin viitsinyt harventaa taimet kunnolla...

  

  Lanttu 'Lomond'

• Kesäkurpitsa tuotti tänäkin vuonna mahtisadon: yli kymmenen suurta hedelmää yhdestä taimesta. Ilman syyskuun yöpakkasia hedelmiä olisi ehtinyt paisua vielä toiset kymmenen.

  

  Kesäkurpitsa 'Zuboda'

• Tilli kylväytyi itsekseen sinne tänne eikä ollut moksiskaan kuumasta kesästä ja persilja kasvaa luotettavasti joka vuosi.

  

  Kähäräpersilja 'Mosscurled'

• Avomaankurkku - kahdesta kaupan taimesta valtavasti kurkkuja. Lisääkin olisi tullut, ellei pakkanen olisi yllättänyt.

  

  Avomaankurkku 'Profi'

• Salvia, mäkimeirami, ruohosipuli, kiinansipuli ja muut monivuotiset yrtit - paljon satoa vähällä vaivalla. Kannattaa kasvattaa aina. 
• Talvivalkosipulissa on huikea hyötysuhde tavalliseen kepasipuliin verrattuna: yhdestä istutetusta kynnestä tulee ainakin viisi. Hyödynsin myös mehevät kukkanuput wokkaamalla. Otin muhkeimmat kynnet talteen uudelleenistutusta varten. Määrä täytyy vähintään tuplata ensi kesäksi!

  

  Valkosipuli oli korjuukypsää elokuussa.

• Palmukaali 'Nero di Toscana'. Kasvoi keskikesän kuumuudessa kituliaasti, mutta rehevöityi mukavan kokoiseksi loppukesän aikana. Tuholaiset verottavat aina kaalikasveja, mutta kun riittävästä lannoituksesta huolehtii, satoa riittää keittiöön saakka. Lehtikaalin ehdoton etu on kylmänkestävyys: satoa voi poimia vielä pitkälle talveen, kun muut kasvit ovat jo antaneet periksi. Vaarana tosin on, että pitkäkorvat ehtivät ensin...

Palmukaali 'Nero di Toscana'

Sitten miinukset:

• Pavuille kesä oli ankara. Ensin peltoetanat verottivat pikkutaimia, sitten kuivuus viimeisteli tuhon. En ole koskaan saanut näin huonoa satoa.

  

  Salkopapu 'Neckargold' kukki heinäkuussa.
  

  

  'Blauhilde' näytti jo elokuussa tältä.

• Herneet kokivat saman kohtalon kuin pavut. Kasvatin silpoydinhernettä nimeltään 'Karina'. 
• Lehtisalaatit kukoistivat viime kesänä, kun oli viileää ja kosteaa. Nyt päinvastaisissa oloissa sato oli surkea. Ikinä ennen en ole saanut lehtisalaatteja kukkimaan. Kaupan vihannesosastolta hankkimani salaatit ilahduttivat hiukan pidempään kuin siemenestä itse kylvetyt.

  

  Salaatin kukintoja
• Mangoldi, rucola, paksoi ja kaikki muut vihreät lehtivihannekset kokivat saman kohtalon: kuivuus ja kuumuus virittivät kasvin kukkaan, ja sato oli sillä taputeltu.

Paksoi eli pinaattikiinankaali 'White Petiole' kukassa.

Lopuksi kauneimmat, eli köökkitarhan kukat:

Pioniunikko kylväytyy minne tahtoo.

Maurinmalva (Malva sylvestris subsp. mauritiana) on suosikkini.

Yrtti-iiso (Agastache foeniculum) kukkii loppukesällä pitkään ja komeasti.

Kokeilin myös koreaniisoa (Agastache rugosa). Kaunis tämäkin, ja hyönteisten suosiossa.

Pensaskrassi 'Alaska Salmon Orange'

Kun kylvää kurkkuyrttiä kerran, putkahtelee sitä tulevina vuosina vaikka mistä.

Krassi rehevöityi vasta loppukesällä.

Kurkkuyrtti kasvaa vaikka keskellä sorakäytävää.

Sitruunavärimintun kukinnot ovat hauskasti kerroksittain.