torstai 16. huhtikuuta 2020

Krookukset ja iirikset

Krookukset eli kevätsahramit sekä kevätkurjenmiekat, tuttavallisemmin iirikset, ovat ilahduttaneet jo muutaman viikon ajan. Ilahduttaminen on tänä kummallisena keväänä totisesti tullut tarpeeseen.

Talventähtien jälkeen ensimmäisinä kukkaan meillä ehtivät yleensä tähtisahramit. 

Tähtisahramit (Crocus tommasinianus) nousevat kaukasianmaksaruohon (Sedum spurium) keskeltä
Melkein yhtä aikaa avautuvat ensimmäiset kultasahramit.

Kultasahrami (Crocus chrysanthus) 'Cream Beauty'
Ja pian kaikki muutkin kevätsahramit!


Sieberinsahrami 'Tricolor' on nimensä veroinen nupullaan.

Sieberinsahrami (Crocus sieberi) 'Tricolor'

Vuosikymmeniä vanhat krookukset ovat väriltään intensiivisen violetit.
Kevätkurjenmiekkoja olen istuttanut jo monena syksynä. Ehkä kolmasosa kaikista istuttamistani mukuloista on selvinnyt kahden talven yli. Kestävimpiä ovat olleet 'Katharine Hodgkinit' sekä 'Georget'. Heikohkosta menestyksestä huolimatta istutan näitä ensi syksynä uudelleen. Ehkä jostain vielä löytyy se täydellinen paikka näille ihanille pikkuiiriksille.


Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) 'Katharine Hodgkin'


Lumikurjenmiekka (Iris histrioides) 'George'

Krookusten ja iiristen lisäksi väriä ovat näyttäneet jo skillat eli idänsinililjat sekä ensimmäiset imikät.

Idänsinililjan (Scilla siberica) perusmuoto kukkii aikaisemmin ihanan roosan värinen pikkusinililja (Scilla bifolia) 'Rosea'
Imikkä on ensimmäinen kevätperenna puutarhassani. Olen aina ajatellut, että nämä ovat lehtoimiköitä (Pulmonaria obscura). Mutta onko kyseessä sittenkin rohtoimikkä (Pulmonaria officinalis)? Onko kasveilla muuta eroa kuin lehtien pilkullisuus? Voiko lajin tunnistaa pelkän kukinnon perusteella?

Rohtoimikkä (Pulmonaria officinalis) - vai sittenkin lehtoimikkä (Pulmonaria obscura)?
Puutarhalla on valtava merkitys sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnilleni. Tänä vuonna olen huomannut sen erityisen selvästi. Huolet, stressi ja hermostuneisuus laantuvat puutarhassa. Sisällä iloa tuottavat esikasvattamani taimet. Tämän vuoden taimipurkkeja täytyykin muistaa kirjata tänne blogiin pian! Paras hyvinvointivinkkini on kuitenkin kompostin kääntely. Saan aivan mahtavat kicksit siitä, kun keittiö- ja puutarhajätteet muuttuvat ihanan ravinteikkaaksi mullaksi. Olenkohan ainut?

8 kommenttia:

  1. Voi vitsit, tuo kompostin kääntely, oman mullan tuottaminen, jota kasvit rakastavat, se on ihan huippua! Ehkä samanlaisia kicksejä saan keväisin ojien putsaamisesta, kun vesi alkaa soljua nopeammin, se on ihanaa.
    Ihania värejä siellä!
    Huh, imiköiden tunnistamisessa en ole lainkaan haka, toivottavasti joku voi auttaa. Eikö noilla molemmilla lajeilla ole lehdissä jonkin verran pilkkuja? Miten olisi lehtien muoto, onko se ihan identtinen kummallakin? Kukat on kai lähes täysin samanlaiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kompostoinnissa ja ojien putsaamisessa on kyse jostain sellaisesta luonnon kiertokulkuun osallistumisesta tai sen vauhdittamisesta. Siinä ikään kuin tehostetaan luonnon omaa, hyvää prosessia. Puutarhanhoitohan on siinä mielessä vähän ristiriitaista hommaa, että toisaalta se on luonnon hallitsemista ja kahlitsemista ihmisen tarkoitusperiin, mutta toisaalta se on myös luonnon rytmiin alistumsita ja asettumista. Täytyy tuohon imikkä-asiaan perehtyä tarkemmin, kun lehdet alkaa kunnolla kasvaa.

      Poista
  2. Ihanat kevätkukat! Meillä ei vielä kuki mitään, mutta kovasti niitä jo odotellaan. Minä löysin pari vuotta sitten meidän tontin rajan tuntumasta jotain imikkää, jonka silloin arvelin lehtoimikäksi. Se on melko varmasti jäänne edellisen asukkaan kukkapenkistä. Nyt kun pohdiskelit noita lehto- ja rohtoimiköiden eroavaisuuksia, niin oli ihan pakko alkaa miettiä tarkemmin omaakin imikkääni. Luontoportti.fi:n mukaan lehtoimikän kukat muuttuvat kukinnan edetessä vaaleanpunaisesta sinipunaisen kautta miltei sinisiksi ja rohtoimikällä vaaleanpunaisesta punavioleteiksi. Lehdet ovat rohtoimikällä vaalealaikkuisia. Omalla imikälläni on tasavihreät lehdet ja vanhat kukat melkein taivaansinisiä, joten aion kutsua sitä edelleenkin lehtoimikäksi. Ja ei, et ole ainut kompostin hoitamisesta nauttiva. On ihmeellistä, miten sekalaisesta läjästä erilaisia kasvijätteitä ja ruuantähteitä voi syntyä ravinteikasta multaa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kompostointi sykähdyttää muitakin! Minäkin muistelen, että imikkäni lehdet ovat tasavihreitä, joten se viittaisi lehtoimikkään. Pitääpä seurata tarkoin tuota kukkien värin vaihtumista.

      Poista
  3. Kaunista on, kevään ensikukkijat ovat ihan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun maa on muuten vielä harmaa, muutama krookus saa ihmeitä aikaan!

      Poista
  4. Ihania kevätkukkijoita! Puutarha on saanut ihan uudenlaisen merkityksen tänä keväänä. On vaikeaa kuvitella, millaista elämä olisi ilman sitä.

    VastaaPoista
  5. Siinähän sinullakin juuri on kuvissa George! Se näyttää minusta hieman runsaammalta kuin meikäläisen sekoituspussin kevätkurjenmiekka. En oikein riitä tiedot ja taidot järjestelmällsesti arvioida eri kevätkurjenmiekkojen tuntomerkkejä. Onkohan kukan terälehtien määrä vaihteleva ja värihän kuvissa vaihtelee paljon valaistuksen ja sään mukaan. Jokatapauksessa ihana sinun George ja kaikki kevätkurjenmiekat! Minun Katharinet hävisivät vuosi sitten joko talven seurauksena tai kauriiden suihin. Monta vuotta sitä ennen kukkivat !

    VastaaPoista

Suositut tekstit